Hyvä kirjoitus, paitsi että Aapo tuntuu hieman aliarvioivan näitä lapsia. Muistan omien vanhempien erotilanteen, jossa äiti oli vähällä tehdä “Outi Kosket” (halusi lähteä mun kanssa jonnekin, syytti isää kaikesta pahasta elämässä), mutta osasin 10-vuotiaana, vaikkakin poissa tolaltani, kuunnella molempia osapuolia ja valita kumman vanhemman luona pärjäisin parhaiten. Isukista tuli huoltaja...

Lapset kuulusteltiin sosiaaliviranomaisten toimesta, vanhempien vaikutusvallan ulkopuolella. Uskoisin, että hommansa osasivat. Tuomioistuin teki joka tapauksessa oikean päätöksen.

-Anonyymi, 20.3.2005

Korkeimmassa oikeudessa ei kuitenkaan lapsia kuunnella ja heidän sanomiselleen ja tahdolleen ei painoarvoa anneta mistään syystä eikä missään tapauksessa. Liioin ei perustuslakikaan paina asiassa, eikä kaksi muuta kansainvälistä sopimusta. Se on täysin julkisesti luettavissa KKOn tuomiolauselmista.

-urbanlapsi, 31.3.2005

Oikeudessa tuomiot tehdään lakien ja asioiden, ei yleisen huutoäänestysten nojalla.

-Anonyymi, 13.4.2005

Niinpä vissiin sitten tehdään.

Kimmo Sasihan on perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana linjannut suomen “oikeuspolitiikan”. “Oikeuskanslerin tehtävä ei ole arvioida tuomioiden oikeudenmukaisuutta...”

Suomen vapaa demokratia on siis siirtynyt “oikeuslaitoksen” diktatuuriin, jonka tuomioiden oikeudenmukaisuutta ei saa arvioida kukaan.

Mitähän varten sitten onkaan oikeuskanlerin virka olemassa!?

-kotihelmi, 18.4.2005

Kymppi! Kommentin yhteydessä muuten pitäisi näkyä kommentin lähettäjän antamat pisteet?

Kirjoituksen aihe on jo vanha, mutta Suomessa on kyllä aina sellainen outo käsitys että äidillä olisi joku omistusoikeus lapsiinsa, eikä isällä ole mitään oikeuksia. Kaikenlaista propagandaa ja syytöksiähän on helppo heittää isästä julkisuuteen, varsinkin kun tämä asuu Amerikassa.

-Anonyymi, 14.7.2005

On hienoa ja toisaalta on pelottavaa, kun osaamme jo huomioida sen, että isä jää monesti alakynteen huoltajuuskiistoissa. pelottavaa siksi, että asetamme helposti myötätuntomme syrjittyä kohtaan. Tämä voi tarkoittaa sokeutta joissakin asioissa jolloin aina ratkaisut eivät sittenkään ole oikeudenmukaisia.

Se kuka (tai ketkä) tässä tapauksessa on syrjitty jää itsekunkin päätettäväksi.

Tässä kyseisessä tapauksessa emme voi tietää miten asiat todellisuudessa ovat. Emme saa siihen varmistusta edes pojilta itseltään heidän aikuistuttuaan -sillä niinkuin aikaisemmin osittain todettiin kasvattajalla ja kasvuympäristöllä on oma osansa tulevaan totuuteen.

Se mitä on ennen lasten jenkkeihin lähtöä tapahtunut voi myös omalta osaltaan vaikuttaa tulevaan totuuteen.

Lasten suhtautumiseen myös “tässä hetkessä” on monta vaikuttavaa tekijää.

Äiti on voinut lapsia piilotellessaan vaikuttaa heidän mieleensä ja vaikka ei oliskaan yrittänyt tehdä sitä on se kumminkin tapahtunut. Koska lapsi ymmärtää äitinsä toimivan heidät pitääkseen, rakastaaakseen ja suojellakseen, -lapset vastaavasti rakstavat äitiään ja ovat lojaaleja. Mikäli lapset ovat nähneet tai edes aavistaneet vanhempansa kärsivän heidän takiaan, on myötätunto ja myötäeläminen vahvaa.

Lasten tavattua lopulta isänsä on isä voinut vaikuttaaa sanomisillaan jotenkin lasten mieleen tai vaikkei hän olisikaan sanonut mitään, on lapsilla huono omatunto isäänsä kohtaaan aikaisemmin tapahtuneen perusteella ja he tuntevat myötätuntoa ja haluavat korvata tasapuolisuuden nimissä isän ikävän, rakkauden ja koetun epäoikeudenmukaisuuden. Lapset rakastavat isäänsä ja ovat tälle lojaalaja. Yllä oleva lause käy myös tähän (Mikäli lapset ovat nähneet tai edes aavistaneet vanhempansa kärsivän heidän takiaan, on myötätunto ja myötäeläminen vahvaa.)

Lapset ovat lojaaleja aina vanhemmilleen olivat vanhemmat millaisia hyvänsä (tästä on useitä esimerkkejä ja tutkimuksia).

Itse olen aikuinen avioerolapsi, jolta mielipidettä aikoinaan ei kyselty. Äiti vain vei mukanaan, suunnitteli pakomme ja toteutti sen. Vaikka olinkin pieni tajusin tilanteen epäreiluuden isäämme kohtaan, mutta tajusin myös sen että äitini halusi turvata minulle ja sisarilleni paremman elämän. Isällläni oli hiukan taipumusta väkivaltaan joka ei kuitenkaan onneksi kohdistunut meihin lapsiin. Uskon, että mikäli olisin kasvatut isäni luona hänkin olisi yrittänyt tehdä kaikkensa.

Äitini teki päätöksen joka silloin oli helpommin hyväksyttävä koska lapset luonnostaan melkeimpä aina määrättiin äidille. Päätös oli epäreilu toista vanhempaani kohtaan, mutta ei niinkään minua tai sisariani kohtaan,koska vastuu valinnasta oli aikuisella ja se jos mikä on helpottavaa. Jos molemmat vanhemmat ovat suht ok on valinta lapselle vaikea, aikuisen tekemä päätös ja vastuu siitä on helpottavaa.

Äitini oli valmis taistelemaan ja kiristämään kaikin keinoin isäämme saadakseen meidät itselleen. Äitini ei toiminut näin pelkästään itsekkäistä syistä vaan syystä, että uskoi todella olevansa parempi vaihtoehto huoltajana ja pystyvänsä tarjoamaan meille hyvän kasvuympäristön. Mistäkö näin voi päätellä, no vuosien varrella olen ymmärtänyt, että helpomminkin olisi äitini voinut elämänsä elää pistämättä itseänsä kaikin tavoin silloisessa yhteiskunnassa alttiiksi. Kietämättä hän on myös ollut hyvä äiti.

Emme voi tuomita tai valita yksiselitteisesti puolia tai oikeaa menettelyä huoltajuuskiistoissa, olipa kyse millaisesta tapauksesta tahansa(pois sulkien päivnselvät tapaukset). Monesti meillä on kahden ERONNEEN tai EROAVASSA olevan vanhempien sana sanaa vastaan. Se toimiiko osapuolet asiallisesti vai asiattomasti ei myöskään todista mitään, ihminen voi toimia asiallissen laskelmoidusti tai hölmönkin arvaamattomasti tuntiessaan asemansa, itsensä tai rakkaimpansa uhatuksi. En ota tällä suoranaisesti kantaa siihen onko isän tai äidin käyttäytyminen tässä tapauksessa ollut jompaankumpaan malliin pohjautuvaa (en tiedä).

Vaikkakin pidän lapselle helpompana sen ettei lopujenlopuksi voi/tarvitse valita joko hyvää isää tai hyvää äitiä huoltajakseen kaiken tunnemylläkän ja lojaalisuuden vuoksi -Uskon jollakin tavalla siihen, että lapsi vaikka pienikin, pystyy ammattilaisten ja muidenkin ystävällisten/luottamusta herättävien ihmisten jututtamana kertomaan kuitenkin totuuden siitä missä kokee olonsa turvallisemmaksi ja kaikin puolin paremmaksi.

Loppusanoiksi: mikään laki ei ole laki, mikäli se ei ole oikeus ja kohtuus.

.. mutta mikä sitten tällaisissa tapauksissa niin on.

Ps.Aapo yllätyin tavastasi reakoida omituisen höpöttäjän kommentointiin

-johanna, 16.12.2005

No kannattaako asiaan ottaa sellaisten kantaa, jotka ei sitten loppujen lopuksi asiasta mitään tiedä.

-blaah, 24.12.2006

Mutta totuus on se,etta Amerikan oikeudessa puhuu raha, ei niinkaan se,kuka olisi oikeassa tai kuka vaarassa. Ja lapsia ei kuunnella tassa tilanteessa, joten hyvin selkeasti “isukki” on ostanut itselleen vallan pitaa lapset hallussaan... Yhteishuoltajuuden nojalla tosin asia olisi pitanyt hoitaa niin,etta aiti jaa myos Amerikkaan, mutta kuten tiedetaan,asia ei varmastikaan ole nain yksioikoinen.

-samassa veneessa, OR,USA, 22.2.2007

Keskustelupalstalla www.vanhemmat.com runsaasti uutta (tammi-maaliskuu 2007) ko. lapsikaappausasiasta. Meikä siellä nimimerkillä Wili.

-Wili, 4.3.2007

Maria, tarkasta faktat ennen kuin kirjoittelet tänne. (Pitänee minun vaihtaa nimimerkkiä, ettei vaan sinuun sotketa..)

-Maria, 18.5.2007