Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.
Tiivistelmä: Kirjoitukseni Helsingin Sanomien yleisönosastoon vastineena erääseen siviilipalvelusta koskeneeseen artikkeliin. Kirjoitustani ei koskaan julkaistu. 5 644 lukijaa, joista 482 eli 9% on antanut arvosanan (7½).
Siviilipalvelus
Keijo Himasen kirjoitus Merkintöjä-palstalla (HS 4.2.1994) osoittaa valitettavan selkeästi Helsingin Sanomien ihannoivan asenteen armeijaa kohtaan; sama asenne on Hämeen Sanomilla ollut kautta aikojen, vieläpä paljon voimakkaampana.
Himanen kyseenalaistaa siviilipalvelusmiesten vakaumuksen aitouden perustellen sitä palvelukseenhakeutuneiden lukumäärän voimakkaalla kasvulla. Aseellisesta palveluksesta kieltäytyneiden lukumäärä on kasvanut muutamasta sadasta pariin tuhanteen parissa vuodessa. Hän mainitsee mm. että Jehovan todistajien, aseettomasti palvelleiden ja uskonnollisista syistä palveluksesta kieltäytyneiden määrä oli niin pieni, että se oli helppoa hyväksyä uskottavana. Kuinka ryhmän koko voi vaikuttaa vakaumuksen aitouteen? Ja Himanen ilmeisesti hyväksyy myös sen, ettei Jehovan todistajien tarvitse suorittaa minkäänlaista palvelusta sen takia, että kuuluvat tiettyyn kirkkoon; siihen kuuluminen siis takaa aidon vakaumuksen? Varsinkin, jos kirkko on tarpeeksi pieni, on vakaumuskin aito?
Himanen edellyttää siviilipalvelusmiehiltä vankkaa vakaumusta, koska he eivät tahdo oppia tappamaan, sen sijaan armeijan käyneiltä hän ei edellytä minkäänlaista vakaumusta – eikö se, että on valmis tappamaan toisen ihmisen sen takia, että tämä sattui syntymään toisella puolella rajaa edellytä hyvin vankkaa vakaumusta? Ja käyttäen Himasen omaa perustetta; koska armeijan käy niin suuri osa ihmisistä, ei heidän vakaumuksensakaan voi olla aito (vrt. Himasen kommentti siviilipalvelusmiesten määrän lisääntymisestä, koska niin suuri määrä valitsee sen, ei vakaumus voi olla aito).
Siviilipalveluksen suosion kasvu ei siis johdukaan siitä, että sivarit haluaisivat päästä helpommalla, vaan siitä, että heiltä puuttuu aseellisen puolustuksen vakaumus ja koska armeija ei ole nyt yhtä houkutteleva vaihtoehto kuin aikaisemmin, eivät he käy armeijaa; maanpuolustusvakaumus – jota kukaan ei koskaan kysele – unohtuu jonnekin. Eli tekemällä armeija houkuttelevammaksi tehdään täsmälleen sama asia mistä Himanen nyt syyttää muita, sen tekemisen liian houkuttelevaksi, että vakaumus unohtuu.
Olisi itse asiassa hyvä, jos armeijaa vaikeutettaisiin lisää: Himanenkin ehkä huomaisi, että armeijan käyvistä vain murto-osalla on edes jonkinlainen vakaumus mahdollisesti “puolustaa” maataan asein, tuskin kukaan heistä tekisi yhtään mitään ellei olisi pakko. Koko “puolustuksemme” on siis joukko sotaa leikkivien pikkupoikien hallussa, joita johtaa flirttaileva mummo.
Kirjoituksessaan Himanen viittaa siihen, että aikaisemmin, kun lautakunta tutki vakaumusta, oli sivareita huomattavasti vähemmän. Siirtyminen takaisin lautakuntamenettelyyn olisi huima harppaus taaksepäin – lautakunnanhan on hyvin helppo säädellä sivareitten määrää, toimia ikään kuin sivarihanana: jos jäsenet katsovat, että 300 sivaria riittää tälle vuodelle, päättää lautakunta, ettei loppujen vakaumus enää olekaan aito. Näin saadaan sivareitten määrä pysymään suunnilleen vakiona ja saaman sen vaikutelman – väärän vaikutelman – että vain 1% asevelvollisista ei usko aseelliseen maanpuolustukseen.
Himanen kritisoi myös siviilipalvelusmisten ruokarahaa. Ehkä Himanen itse voisi elää syömättä; jos esimerkiksi minä kävisin syömässä lähimmässä mahdollisessa ruokalassa – joka sekin on valtion varoin ylläpidetty – kolmen kilometrin päässä (paikassa, minne ei tule koskaan julkisia kulkuvälineitä), ja söisin siellä kolme ateria päivässä, maksaisi sen 50 mk; 3 markkaa jäisi ylikin! Näin saisin siis vain samat ateriat, mitä armeijassa jaetaan. Lisäksi Himanen valittelee varusmiesten päivärahan pienuutta, ilmeisesti tarkoituksella unohtaen, että siviilipalveluksen päiväraha on täsmälleen samansuuruinen.
Kirjoituksessa erheellisesti väitetään, että siviilipalvelusmies voisi valita palveluspaikan kotinsa läheltä. Hän voi yrittää löytää paikan kotinsa läheltä ja kenties löytääkin, mutta mikäli paikat ovat jo täynnä, määrätään hänet muualle – kuten esimerkiksi minulle kävi. Tästä on vapaa valinta kaukana. Sitäpaitsi on edullista suorittaa siviilipalvelus kotipaikan lähellä, myös palveluspaikan kannalta, sillä tällöinhän heidän ei tarvitse maksaa majoitusta eikä valtion tarvitse maksaa lomamatkoja. Himanen ja monet muut unohtavat, että usein se, mikä on siviilipalvelusmiehelle hyväksi on myös koko järjestelmälle hyväksi, mutta he ovat silti valmiita vastustamaan sitä, koska heidän mukaansa se helpottaa liiaksi siviilipalvelusta. Tämä pätee niin kotona asumiseen, palveluspaikkojen saamaan puoli-ilmaiseen työvoimaan kuin ruokarahaankin: minunkin palveluspaikan on huomattavasti helpompaa järjestää ruokaraha ruokailun sijasta. Minunkin puoleltani se on helpompi; ei tarvitse kävellä kolmea kilmetriä kolmea kertaa päivässä syömään. Koska tästä järjestelystä ei ole kenellekään haittaa, en voi ymmärtää, miksi Himanen vastustaa sitäkin.
Himanen kirjoittaa: “Siviilipalvelus on lakiuudistuksen jälkeenkin selvästi varusmiespalvelusta pidempi. Silti se ei ole estänyt siviilipalvelusmiesten määrän kasvua.” Ilmeisesti Himanen mielestä tämä tarkoittaa, että siviilipalvelus on niin helppo, että pidemmän palvelusjankin kestää. Minun mielestäni tämä osoittaa selvästi vakaumuksen puolesta. Himanen näkee ilmeisesti kaiken maastonväristen aurinkolasiensa läpi.
Sivulla A5 olevassa taulukossa mainitaan varusmiesten palvelusajakso 24 h/vrk. Tämä on täysin idioottimainen väite: lasketaanko varusmiesten nukkuminen, iltavapaa, ruokailu ys. kaikki palvelukseksi? Kyllä minäkin mielelläni palvelisin puolet lyhyemmän ajan niin, etten saisi poistua palvelustaikastani yöllä nukkuessani!
-Aapo Puskala, 5.2.1994
| 4 | |
| 5 | |
| 6 | |
| 7 | |
| 8 | |
| 9 | |
| 10 |
Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.
Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.