KELAlle opintotukipalautuksista

Ohessa on pyytämänne tuloselvitys vuodelta 1995. Verottajan mukaan tuloni olivat ilmeisesti ko. vuodelle 75 178 markkaa (eivätkä 72 864,50 mk), mutta minä en muista muita työnantajia ko. vuonna kuin nämä neljä; 2313,50 markalle ei siis ole tositetta, mutta tuon summan ei tulisi päätöstä muuttaa, sillä tuloraja ei ylittyisi siinäkään tapauksessa, että se olisi ansaittu opintotuellisina kuukausina. Tein näin tarkan erittelyn sen takia, koska muuten pelkään teidän tulkitsevan asiat minun haitakseni. Jos tarvitsette lisäselvitystä niin pyytäkää – en ole tehnyt mitään väärää ja sen takia “väärästä” päätöksestä valitan varmasti. Yhteistyöllä sekin vältetään.

Kuten oheisesta taulukosta ja papereista selviää, vuonna 1995 oli keskimääräinen ansio opintotuettuina kuukausina 1565,63 markkaa (jos laskentaperusteena käytetään verottajan tietoa ja selvittämätön tulo oletetaan ansaitun opintotukikuukausina, tulee keskiansioksi 1854,81 markkaa). Mitään ongelmaa ei siis pitäisi olla.

Sitä minä en edelleenkään ymmärrä, miksei näitä tietoja voitu kaivaa verottajalta, jonne ne kertaalleen on ilmoitettu vuoden 1995 veroilmoituksessa. Ellen sattumalta pitäisi päiväkirjaa, niin tuskin muistaisin kaikkia paikkoja missä olen ollut töissä, kuten en itse asiassa nytkään saanut jokaista selville; pieni osa tuloista on edelleen selvittämättä. Oikeusvaltiossa on oletuksenne irvokas: olen syyllinen kunnes todistan itseni syyttömäksi; tämähän tarkoittaa, että mikäli minulla ei olisi ollut päiväkirjaa mistä voin tarkistaa mitä olen tehnyt että osaan pyytää oikeilta tahoilta työtodistuksen, olisin joutunut maksamaan suuria summia takaisin – ja väärin perustein. Ja vieläpä sellaisia summia, joista olen kertaalleen maksanut verot.

On kohtuutonta odottaa selvitykset melkein 2 vuotta vanhoista työsuhteista, jotka ovat voineet olla hyvin lyhytaikaisiakin. Minkä takia lähettämässänne kirjeessä ei ollut puhelinnumeroa mistä voi kysyä lisätietoja? Mitä jos en olisi muistanut kaikkia työntantajiani, joita on vuosittain yleensä 4-6 kappaletta? Miksei papereissa lukenut työnantajien nimiä, mikä oisi helpottanut paperisotaa merkittävästi? Mitä jos olisin ollut matkalla enkä olisi saanut kirjettänne? Mitä jos yritys olisi mennyt konkurssiin tai muuttanut eikä minulla olisi enää yhteystietoja? Pitääkö minun nyt varautua joka vuosi samaan paperisotaan; kaikki aivan turhaan? Onko niin, että ellen joka vuosi todista olevani syytön, joudun maksamaan opintoen takaisin, tai ainakin suuren osan siitä? Ja ennenkaikkea, miksi minun ylipäänsä tarvitsee tällaista tehdä kun kaikki tulot on jo kertaalleen verottajalle ilmoitettu?

Ei riitä, että työtä tekemällä korotat verojasi, alennat muita etuuksiasiasi, kulutat aikaasi ja hitusen parannat valtiontalouttakin – tähän päälle vielä helvetilliset vaikeudet tehdä töitä sopivina kuukausina ja kaiken kukkuraksi kahden vuoden päästä vaaditaan selvitys kaikesta tästä. Eläköön sosiaalivaltio! Ihmettelemmekö me enää pimeän työn houkutusta? Minä olen vakavasti harkinnut työnteon lopettamista kokonaan, sillä muiden elätettävänä on niin paljon helpompaa ja halvempaa. Työn tekeminen on Suomessa kohtuuttoman vaikeaa – elätettävänä oleminen lapsellisen helppoa. Tuo ei sovi moraalikäsityksiini, joten toistaiseksi olen siitä pitäytynyt. Tulevaisuudesta en vielä tiedä.

-Aapo Puskala, 3.2.1997