Liikennevalot ovat Helsingin syöpä

Kuka on vastuussa Helsingin liikennevalojen ja niiden ajoituksen suunnittelusta? Niiden idioottimainen käyttö, virheän aallon puute ja holtiton sijoittelu kuluttaa polttoainetta, ajoneuvoa ja kuljettajaa sekä rasittaa ympäristöä jopa moninkertaisesti verrattuna toimivaan vihreään aaltoon tai kokonaan liikennevalottomaan kaupunkin.

Liikennevalojen tarkoitus on oletettavasti turvallisuuden lisääminen. Kuitenkin ajaakseen Helsingissä ilman että istuu autossa pilaamassa ilmaa koko päivän, pitää välillä kiihdyttää autoa “talla pohjassa” ehtiäkseen seuraavista valoista vihreällä. Toinen vaihtoehto on ajaa niihin hitaasti, istua niissä odottamassa olemattomia jalankulkijoita tai sitä yhtä autoa, joka ehkä risteävällä ajoradalla sattuu kulkemaan ja jälleen kiihdyttämään auton nopeuden normaaliksi pysähtyäkseen taas seuraavassa risteyksessä. Turhia kiihdytyksiä, jarrutuksia, seisomista… Ja entäs ne kolarit, joissa toisena punaiseksi vaihtuviin valoihin saapuva olettaa, että edellinen menee niistä ja tämä ei menekään?

Toinen syy nykyiseen käytäntöön voisi olla yksityisautoilun vähentäminen keskustassa. Mutta miksi se vähenisi, kun joukkoliikenne joutuu kärsimään valoista ainakin yhtä paljon kuin yksityisautot? Onko joku suunnittelija niin naiivi luullakseen, että näin saadaan paatuneet yksityisautoilijat siirtymään bussiin? Korkeintaan muutama voi siirtyä junan käyttäjiksi, mutta onko oikein rangaista tästä kaikkia muita?

Nykyinen järjestely on kehno kaikkien kannalta: jalankulkijat joutuvat itsekin pysähtymään – sikäli kun viitsivät pysähtyä – turhissa liikennevaloissa ja joutuvat hengittämään valoissa seisovien autojen pakokaasua; joukkoliikenne tökkii pahasti ja päästelee katkujaan kaupunki-ilmaan; henkilöauto- ja tavaraliikenne seisoo sekin ja aiheuttaa lisäkustannuksia polttoaineenkulutuksen muodossa. Kaiken lisäksi tämä kaikki on aivan turhaa, sillä turvallisuus ei lisäänny eikä yksityisautoilu keskustassa vähene!

Kuvaavaa on, että niinä päivinä, joina valot ovat epäkunnossa tai muuten vaan poissa päältä edes osassa kaupunkia, ei synny ruuhkia oikeastaan ollenkaan, liikenne vetää hyvin eikä turhia pysähdyksiä tule. Jalankulkijatkaan eivät jää heikommalle, sillä heillekin kyllä annetaan tilaa. Sen sijaan jos valo on juuri vaihtumassa punaiseksi ja risteystä ennen on toinen suojatie, tekee herkästi mieli painaa kaasua ja antaa jalankulkijoiden mennä vasta myöhemmin.

Kaikkein vilkkaimmatkin risteykset vetävät yllättävänkin hyvin, vaikkeivät valot olisikaan päällä. Silloin ei noudateta väistämissääntöjä pilkulleen, vaan ensin menee jommalta kummalta kadulta sopiva määrä autoja tai niin paljon kuin niitä riittää ja sitten toiset risteävältä kadulta. Kokemattomatkin kuljettajat pääsevät pian jyvälle tästä hyvin toimivasta järjestelystä. Näin päätäntävalta annetaan kuljettajille, jotka joustavat tarvittaessam toisin kuin liikennevalot, jotka näyttävät vihreää, vaikkei kukaan tulisikaan ja punaista odottaville autoille.

Minkä takia valot ovat päällä aikana, jolloin risteyksen yli kulkee vain pari autoa, joskus ei ainuttakaan? Kyllähän kuljettajalla on sentään silmät päässä, joilla näkee, tuleeko sieltä ketään! Tyhminkin kuljettaja on älykkäämpi kuin älykkäimmätkään liikennevalot. Mutta ehkä valot ovatkin älykkäämmät kuin liikennesuunnittelija, joka sysää jokaiseen risteykseen, jota ei pysty järkevästi hoitamaan, idiottimaisesti ajoitetut valot.

Ehkä kaikkein hölmöintä on se epäloogisuus, jolla valoja pidetään päällä. Joskus jopa suojatievalot ovat päällä läpi yön, vaikka on itsestääänselvää, ettei siellä monta jalankulkijaa kävele, ja hekin kävelevät sitten punaisia päin koska autoja ei sillä hetkellä näy. Silti autojen täytyy pysähtyä heteksi saastuttamaan ja pitämään meteliä asukkaiden riemuksi.

Pyydän liikennesuunnittelijoita järjestemään kokeeksi yhden täysin liikennevalottoman päivän. Olkoon se aluksi vaikka jokin sunnuntai, sillä arkipäivän “vilkutukseen” tuskin riittää rohkeutta. Tosin epäilen, riittääkö sitä tähänkään. Sillä tämä osoittaisi suurelta osin liikennevalojen tarpeettomuuden ja liikennesuunnittelun virheet. Olen vakuuttunut, että liikenne sujuisi, kolaritilastot eivät muuttuisi, polttoaineen kulutus vähenisi, matka-aika lyhenisi ja saattaisipa kokeilu ainakin jatkettuna näkuä ilmanlaadun mittareissakin.

Olen keskustellut tai muita teitä pitkin kuullut ulkomaalaisten liikennesuunnittelijoiden kommentteja Helsingistä. Heitä luonnollisesti tympii virheän aallon puute, mutta he ihmettelivät myös sitä, kuinka tämänkokoiseen kaupunkiin saadaan tällaiset ruuhkat aikaiseksi. Sillä Helsingin ruuhkathan ovat pitkälti keinotekoisesti tehtyjä.

Kuinka on mahdollista, että samaan aikaan kun Mannerheimintiellä, Hämeentiellä tai Esplanadilla seisoo pitkä jono autoja liikennevaloissa, ovat kaikki lähikadut Töölössä, Kalliossa ja muuallakin melkein tyhjinä? Näillä sivukauilla ei ole liikennevaloja, joten autot pääsevät kulkemaan niissä esteettä. Ja jos tämä liikenne kasvaa liian suureksi, laitetaan tolpat liikenteen esteeksi. Näin saadaan entistä enemmän ajoneuvoja seisomaan niihin pyhiin valoihin, jotka ovat nytkyisen liikennesuunnittelun ainoa vaikutuskeino.

Pyydän jotain Helsingin liikennesuunnittelijaa ajamaan autolla – tai polkupyörällä – esimerkiksi Kalevankadun loppupäästä Katajanokalle perjantaina kello 16.00 ja laskemaan liikennevalojen ja turhien pysähdysten määrän sekä keinotekoisen ruuhkan.

Minua on turha luulla yksityisautoijoiden äänitorveksi, sillä en autoa omista, en sellaista halua enkä tarvitse. Auton omistaminen on Suomessa rangaistus; sillä ajaminen on sama rangaistus kovennettuna.

En tiedä ensimmäistäkään risteystä Helsingistä, jossa tulisi olla valot päällä läpi yön. Itse asiassa koko Helsingissä tarvittaisiin ehkä kymmenet valot, niistäkin suurin osa ainoastaan ruuhka-aikoina. Viikonloppuisin ei tarvittaisi ensimmäisiäkään!

Hyvät suunnittelijat! Liikennevalot eivät ole ratkaisu liikenneongelmaan, vaan sen syy. Ja tätä keinotekoista ongelmaa ei totta vie parane mennä ratkomaan jälleen uusilla valoilla!

-Aapo Puskala, 3.4.1994