Yhteiskunnassa on huono käytettävyys

Käyttöliittymä on se rajapinta, jonka kautta käyttäjä on yhteydessä järjestelmään. Tietokoneella käyttöliittymä käsittää yleensä hiiren, näppäimistön, näytön ja symbolit sekä toiminnan näytöllä. Käyttöliittymän tehtävä on tuoda käyttäjän saataville hänen tarvitsemansa toiminnot, autta häntä suorittamaan tarvitut tehtävät, antaa hänelle vapauden ja hallinnan tunne sekä tuottaa mielihyvää.

Jos käyttöliittymä tuo liikaa toiminnallisuutta esiin, on kokonaisuus sekava ja välttämättömiäkään toimintoja ei sekamelskasta löydä. Tämä on tyypillinen ongelma Microsoft Officessa. Tuloksena käyttäjällä ei ole hallinnan tunnetta, vaan hän pyrkiii vain selviytymään kaaoksessa. Käyttäjä voi joko taistella tai apatisoitua ja alistua.

Äänestäjien apatisoituminen on pitkäaikainen trendi, vaikka viime vaaleissa pientä nousua äänestysaktiivisuudessa olikin. Yhteiskunta on valtavan monimutkainen kokonaisuus, ja valtaosa kokonaisudesta ei ole tietylle yksilölle relevanttia.

Ydinvoimaäänestys on hyvä esimerkki. Vähän kuin jos tietokoneen käyttäjää pyydettäisiin valitsemaan koneeseensa virtalähde. Vaihtoehtoina on EcoPower ja SuperElectro. Valtaosalle käyttäjistä asia on epärelevantti, ja vielä paljon harvemmalla on tietoa tehdä asiasta valistunutta päätöstä.

Koneet tulee suunnitella siten, että ihminen hallitsee ne. Samoin on yhteiskunnan laita. Periattessa ihminen voi ottaa selvää kaikista yheiskunnan yksiköistä, vastuista ja toiminnasta. Mutta suurin osa näistä on hänelle täysin merkityksettömiä. Samoin ihminen voi opetella tietokoneen läpikotaisin, mutta suurella osalla tästä tiedosta hän ei tee mitään – paitsi jos hän on mikrotuki tai vastaava.

Tietokoneet ovat monimutkaisia, samoin on yhteiskunta. Onneksi tietokonemaailmassa käytettävyys- ja käyttölttymätyö on onnistunut peittämään monimutkaisuuden ainakin osittain, toisissa järjestelmissä paremmin, toisissa huonommin. Trendi on selvä, ja sen trendin seurauksena tietokoneiden käyttö on lisääntynyt räjädysmäisesti.

Yhteiskunnan kanssa on toisin. Äänestysaktiivisuus tuntuu koko ajan laskevan eikä ihmisillä ole kummoistakaan käsitystä siitä, mistä asioista päätetään milläkin tasolla. Tästä kertoo mm Irti EUsta -sloganit kunnallisvaaleissa. Kunnallistasolla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa EU-jäsenyyteen, ja valtiollisellakin tasolla se on hankalaa.

Tietokoneissa monimutkaisuus peitetään, esiiin tuodaan käyttäjän kannalta sillä hetkellä relevanttia tietoa. Yhteiskunnassa pyritään muuttamaan käyttäjää, ei järjestelmää – “Äänestäkää”, “Ottakaa selvää!”. Yhteensopimattomuus on yksilön, ei järjestelmän syy.

-Aapo Puskala, 1.12.2004