Nuoren miehen viisi senttiä

Aikaisemmin kirjoitin kuinka miesten aikuistumis- ja muut miehisyysriitit ovat aina umpityperää machoilua. Näin tänään tästä esimerkin.

Olin ystäväni luona iltaa istumassa Helsingin Kalliossa. Paikka on kuin kylän keskusaukio, mutta kuitenkin kaupungin sisällä. Pieni, hiukan torimainen aukio, jossa on nakkikioski, lippakioski, pankkiautomaatti, pari kauppaa. Ravintolaa ei aukion laidalla ole, mutta lähistöllä useita. Tien laitaa kulkee rivistö vanhoja vaahteroita.

Kioskin ohi käveli kourallinen ihmisiä, äänekkäästi keskustellen jonkin aikaa. Sitten kaksi miestä lähti kävelemään lippakioskia kohti ja kiipeämään sen katolle. Meteli yltyi hetkeksi ja vaimeni sitten. Ensimmäinen kiipesi lipan reunalle kasvot sisään päin, ikään kuin nyrkkeilykehän nurkkaan. Toinen kiipesi perässä ja näytti siltä että he aikovat nyrkkeillä.

Eivät he kuitenkaan siihen ryhtyneet, vaan rupesivat kiipeämään kioskin vieressä sijaitsevan vaahteran oksaa. Vaahtera sijaitsi noin kolmen metrin päässä kioskista ja tämä vahvan näköinen oksa kulki hiukan yläviistöön niin että sen tyvi oli miesten nilkkojen korkeudella, noin kolme metriä maasta. Oksa tuli meidän parveketta kohti ja nyt näytti siltä että he rupeavat kiipeämään sitä pitkin, vaikka oksa jäikin monta metriä vajaaksi parvekkeesta.

Ensimmäinen mies kietoi jalkansa oksan ympärille ja kapusi siitä kuitenkin puun runkoa kohti takapuoli edellä, oksan alla roikkuen. Rungolle saavuttuaan roikkui jonkin aikaa, ei ollut oikein paikkaa minne jatkaa kiipeämistä. Ilmeisesti puussa oleminen tuntui mukavalta kun hän irroitti kätensä ja jäi roikkumaan pää alaspäin. Puun juurella oli pari senttiä multaa, sen ympärillä pieni teräskehikko ja suoraan miehen pään alapuolella puunreunuskivetyksen reuna. Sen juurella oli taas katukiveys. Päästä kivetykseen oli matkaa reilu puolitoista metriä metriä. Kaverit olivat vajaan kymmenen metrin päässä. Omituista oli se, että mies piti käsiään vartalonsa vierellä jonkin verran levällään, eli siis maasta katsoen yläviistoon. Päälaki oli etummaisena kun miehen jalkojen ote petti ja hän putosi kohti kiveystä.

Murto-osan ennenkuin pää oli osumassa kiveyksen reunaan, mies käänsi sitä eteenpäin ikään kuin varpaita katsoakseen. Kädet olivat edelleen yläviistoon. Hartiat ja niskan takaosa osui kiveyksen reunaan ja niskaa suojasi nahkatakin kaksin kerroin taitettu kaulus. Takaraivo meni n. 5 sentin päästä kiveyksen reunasta ja päätyi 5 sentin päähän katukiveyksestä, syvässä “nyökkäysasennossa”. Miehen vartalo kaatui eteenpäin ikään kuin kuperkeikan lopuksi ja hän nousi ylös ilmeisesti vahingoittumattomana, ainakaan vakavasti.

Toinen sankari jäi kioskin katolle ja meni kiipeämisreunalle peloissaan istumaan. Ei uskaltanut kiivetä sieltä etuperin ja epäröi kovin. Alla oli puoli metriä multaa ja sitten katukiveys. Pitkään epäröityään lopulta ymmärsi kääntyä toisin päin eli peruutti kioskin katolta alas.

Ensimmäisen episodin aikana passiivisesti katsoneet kaverit tulivat apuun. Kun mies peruutti ensin vatsalleen ja siitä takaperin hyppäsi multaan niin avulias kaveri meni ottamaan koppia ja otti hyppääjää reidestä kiinni. Hyppääjä horjahti ja olisi varmaan kaatunut katukiveykseen kasvoilleen jos avustaja olisi saanut yhtään paremman otteen. Loppujen lopuksi mitään vakavaa ei näyttänyt tapahtuneet ja porukka jatkoi matkaa.

Ensimmäinen mies oli 5 sentin päässä vakavasta vammautumisesta tai jopa kuolemisesta, onnekkaassa tapauksessa aivotärähdyksestä. Jälkimmäisen miehen riski oli pienempi.

Mies varmaankin ryhtyi kiipeämään saadakseen viisi senttiä lisää jonnekin kehoonsa. Onneksi sai sen kuitenkin sinne tärkeämmän pään suojaksi. En ole varma tajusiko hän miten hyvä onni hänellä oli. Omaa tyhmyyttä vastaan on ihmistä vaikea suojata.

-Aapo Puskala, 17.9.2005