Lisää kirjoituksia aiheesta Politiikka tai muista aiheista.
Tiivistelmä: Toistaiseksi maaseudun ongelmiin on ollut yksi ainoa ratkaisu: valtion tuki. Tuki on jo kolmasosan ruokamenoistamme, mutta ongelmat ovat koko ajan pahentuneet. Maataloustuki, kuten muutkin yritystuet, tulee lopettaa järjettömänä, tehottomana ja käsittämättömän kalliina virheenä. 14 674 lukijaa, joista 1 030 eli 7% on antanut arvosanan (7+).
Maanviljelijä syö pöydässäsi
Suomen valtion budjetissa suora tuki maataloudelle on noin 2 miljardia euroa. Summaan eivät sisälly monet erityistuet, kuten lomitustoiminta, maatalousyrittäjäeläkkeet, maaseudun kehittäminen jne, joita on yhteensä vajaa miljardi. Kun otetaan huomioon vielä valtava byrokratia ja tukien tuottama tehottomuus, saadaan Suomen maataloustuen hinnaksi noin kolme miljardia euroa vuodessa, 50% enemmän kuin koko yleissivistävä koulutus (esiopetus, peruskoulu, lukio). Joka kolmastoista veroeuro menee maatalouden tukemiseen. Suomen bruttokansantuotteesta maatalouden osuus on vain 1,5%. Tukien tarkkaa kokonaisuummaa on kutakuinkin mahdotonta laskea. Kustannukset ovat todellisuudessa näitä lukuja suuremmat, sillä esimerkiksi tullimuurien tuomia kustannuksia voi vain arvioida.
Suomalainen kotitalous käyttää elintarvikkeisiin 3397€ vuodessa. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Suomessa myytävistä elintarvikkeista noin 15% on ulkomaalaisia, joten suomalaisiin elintarvikkeisiin käytetään 2900€/kotitalous/vuosi. Suomessa on 2,5 miljoonaa kotitaloutta, ja yhdessä nämä ihmiset maksavat kolmen miljardin euron maataloustuen; keskimäärin 1200€ kotitaloutta kohti vuodessa. Suomalainen 2,14 hengen kotitalous käyttää vuodessa suomalaisiin elintarvikkeisiin yhteensä 4100€. Tästä summasta 29% eli 1200€ on maataloustukea. Kotitaloudessa kukin syö keskimäärin 1350€ edestä vuosittain. Maanviljelijä aterioi samassa pöydässä 1200€ edestä.
Maatalous ei ole ihan tavallista yritystoimintaa. MTK on onnistunut ulkoistamaan useimmat yritystoiminnan riskit ja kulut yhteiskunnalle. Maatilan perustamiseen saadaan nuorten viljelijöiden aloitustukea tai sukupolvenvaihdostukea. Kun yritystoiminta käynnistyy, tulee valtaosa maatilan tuloista suoraan hehtaariperusteisena maataloustukena, jolla ei ole mitään tekemistä tilan tuottavuuden tai muiden talouslukujen kanssa. Jos tuotto kärsii esimerkiksi epäsuotuisan sään vuoksi, saadaan tukea satovahinkojen korvaamiseen. Jos omaan liiketoimintaan sijoitetaan rahaa, saadaan maatalouden investointukea. Ulkomaille viemistä edistävät EU:n kautta maksettava vientituki (poistumassa) tai tuki markkinoinnin ja tuotannon kehittämiseen. Jos seutu on maanviljelyn kannalta epäsuotuisaa, haetaan luonnonhaittakorvausta. Kun tilanpitäjä lomailee, maksaa valtio hänelle lomittajan. Jos peltotöissä joutuu onnettomuuteen, tulee hätiin valtion maksama tapaturmavakuutus. Ja jos maatilatoiminta lopetetaan, on siihen tarjolla lopettamistukea tai luopumistukea, jonka jälkeen valtio maksaa vielä maatalousyrittäjäeläkkeen.
Tukimuotoja on muitakin, kuten laatujärjestelmien kehittäminen, maaseutuelinkeinotoiminnan korkotuki, valtionapu maaseudeun elinkeinojen kehittämiseen, maaseudun kehittämistuki ja erilaiset aluetuet. Maataloudessa jopa eläinrääkkäys johti uuteen tukimuotoon, eläinten hyvinvointitukeen. Tuki ei kuitenkaan parantanut eläinten hyvinvointia, ja ratkaisuksi keksittiin veronmaksajien maksama eläinrääkkääjien imagokampanja, kustannuksiltaan toistaiseksi vajaa miljoona euroa.
Maatalous on yksi suurimmista ympäristön kuormittajista, etenkin vesistöjen osalta. Yleensä ympäristövahingon aiheuttaja on korvausvelvollinen aiheuttamistaan vahingosta. Maataloudessa korvausvelvollisuus on käännetty ympäri ja muutettu maatalouden ympäristötueksi. Vaikka maksamme tätä tukea melkein miljoona euroa päivässä, ei ympäristön tila ole parantunut. Itämeri on maailman saastunein meri ja merkittävin ongelma on rehevöityminen. Ylivoimaisesti merkittävin ravinnepäästäjä on maatalous.
Maanviljelijä pääsee eläkkeelle 10 vuotta muita aikaisemmin. Tällä kertaa perusteeksi on keksitty, että muutoin tiloille ei löytyisi jatkajia.
Maataloudesta saa pääsiallisen toimeentulonsa 107 000 suomalaista, joista 70 000 saa maataloustukia. Tasan jaettuna tukisumma tarkoittaisi siis yli 43 000€/maanviljelijä/vuosi. Tätä he eivät tietenkään näe suoraan rahana, vaikka tuon verran veronmaksajat ovatkin tukea maksaneet. Yksityishenkilöistä suurin tuensaaja sai viime vuonna yli puoli miljoonaa euroa – 17 suomalaisen keskipalkan verran maataloustukea. Valtio voisi palkata kaikki 70 000 maanviljelijää hyvällä palkalla (3600€/kk) töihin ilman että valtion menot lisääntyisivät tai kukaan jäisi työttömäksi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että valtiolla on töissä noin 125 000 ihmistä.
Maanviljelijä on yhteiskunnalle puolet kalliimpi kuin työtön. Koska ruualla on kysyntää, eivät maanviljelijät jäisi työttömäksi tukien lopettamisen jälkeenkään – mutta vaikka jäisivätkin, säästäisimme silti yli sata miljoonaa joka kuukausi.
Joskus tukien puolesta kuulee esitettävän väitteen, että niiden ansiosta ruoka on edullista. Ruoka ei ole Suomessa edullista: se on 22% kalliimpaa kuin EU:ssa keskimäärin. Ja vaikka se olisikin edullista, mistäs ne tukieurot sitten on otettu ellei veronmaksajien kukkaroista? EU:n jäsenmaista syömme kolmanneksi kalleinta ruokaa (Eurostatin tutkimus, PDF), viljatuotteissa maksamme 40% Suomi-lisää. Maataloustuki laskien elintarvikkeiden hinnat ovat 41% korkeammat kuin mitä hintalapussa lukee. Kaikkialla EU:ssa kuluttajahinnat ovat tukien seurauksena 20% maailmanmarkkinahintoja korkeammat. Suomessa ongelma on erityisen paha, sillä Suomessa on EU:n runsaimmat maataloustuet. Maksamme siis “hintoja alentavien” tukien ansioista maataloustuotteista melkein 50% ylihintaa verrattuna maailmanmarkkinahintoihin. Jo pelkällä maataloustuella ostaisimme maailmanmarkkinoilta puolet elintarvikkeistamme.
Omavaraisuus on toinen usein kuultu peruste. Maataloudessa tarvitaan polttoainetta, lannoitteita, sähköä, koneita ja vaikka mitä, emmekä ole omavaraisia minkään näistä suhteen. Maatalouden omavaraisuus on siis pelkkää valetta. Eikä omavaraisuus ole edes hyvä asia. Omavaraisuuteen pyrkivät maat ovat surkeita paikkoja, ääriesimerkkinä Pohjois-Korea, jonka Juche-aate tarkoittaa omavaraisuutta. Sen sijaan esimerkiksi luonnonvaroiltaan köyhä Japani on rikastunut kauppaa käymällä. Vapailla markkinoilla ei puutetta esiinny kuin korkeintaan väliaikaisesti. Paras tapa välttää puutetta on vapaa kauppa. Maataloustuet ovat suoraan vapaata kauppaa vastaan ja siten heikentävät tarjontaa.
Lähiruuan ympäristöystävällisyys on harhaa. Kaukaakan tuotuna ei kuljetus aiheuta ruuantuotannon päästöistä kuin hyvin pienen osan. Ympäristön kannalta olisi järkevämpää tuoda kaikki Suomen ruis suurten satojen lämpimistä maista sen sijaan että sitä kasvatetaan kylmässä Pohjolassa. Saksassa rukiin sadot ovat tuplasti Suomea suuremmat ja laivakuljetuksissa päästöt yksikköä kohden hyvin pienet. Ei ruokaa muutenkaan lentokoneella kuljeteta, vaan suurina määrinä laivoilla. Eikö ihmisille jo valkene, kuinka epäekologista on tuottaa elintarvikkeita näin pohjoisessa kuin Suomikin on? Kaiken lisäksi pelloille tukirahoilla kylvetyt lannoitteet ovat rehevöittäneet Itämeren maailman saastuneimmaksi.
Kuinka niin varmamenekkinen tuote kuin ruoka voi edes tarvita tukia? Tukia tarvitsevat vain myyntikelvottomat tuotteet, joita kukaan ei halua tuotantohinnalla ostaa. Tukien tarve on suora osoitus tuotteen myyntikelvottomuudesta.
Ihmiset syövät, vaikka olisi vakavampikin taantuma. Maanviljelijätkin ansaitsevat työstään palkan. Nyt heidän täytyy keskittyä täyttämään ties mitä lomakkeita sen sijaan, että he keskittyisivät tekemään parempia tuotteita. Tuista saadaan yhtä hyvä “tuotto” kuin myytävistä tuotteista. Tuottajahinnat ovat alhaiset, koska meillä on 10-20% ylituotanto useimmilla maatalouden aloilla. Meillä on ylituotantoa, koska maksamme tukia. Maksamme tukia, koska tuottajahinnat ovat alhaiset. Tuet ovat sekä ongelmien syy että niiden seuraus.
Milloin uskalletaan edes ehdottaa maataloustukien rajua vähentämistä tai lopettamista? Uudessa-Seelannissa niin tehtiin jo ja sekä viljelijät että muu väestö ovat tyytyväisiä tuloksiin.
Toistaiseksi maaseudun ongelmiin on ollut yksi ainoa ratkaisu: valtion tuki. Tuki maksaa melkein yhtä paljon kuin koko koulutusjärjestelmämme (esiopetus, peruskoulu, lukio, ammattikorkeakoulu, korkeakoulu ja yliopistolaitos). Silti – tai oikeastaan siksi – maatalouden ongelmat ovat koko ajan pahentuneet.
-Aapo Puskala, 17.6.2006
4 | |
5 | |
6 | |
7 | |
8 | |
9 | |
10 |
Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.
Lisää kirjoituksia aiheesta Politiikka tai muista aiheista.