Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.
Tiivistelmä: Yhteiskuntaamme voidaan ajatella pyramidina sen kaikkine toimintoineen, ja näin monen nykyisin itsestäänselvän mukavuuden alta paljastuu valtaisa koneisto. 2 484 lukijaa, joista 500 eli 20% on antanut arvosanan (7).
Kausiluontoisuus & rakenne
Kaikki ne puut, pellot, vedet ja rannat jotka tärisevät kulkusi alla... Syöt puolalaista tomaattiasi talven kynnyksellä, kun kaikki kotimaiset tomaatit ovat jo joko menneet parempiin suihin, tai sitten niitä vähiä mitä on vielä jäljellä myydään pienissä muovilaatikoissa, joissa ei kalliista hinnasta huolimatta kuitenkaan lue mitään luomutuotantoonkaan viittaavaa; lienevät täynnä jos jonkinmoista kemikaalia ja ainetta, jotka pitävät kuoren pinkeänä viikkojen ajan, komistaen kauppojen hyllyjä, ja antaen kuvan yltäkylläisestä tarjonnasta. Puolalaisia tomaatteja sen sijaan myydään paljon halvemmalla kuin kotimaisia, ja näin päädyitkin valintaasi. Voi jopa olla ettei näissä ko. ulkomaisissa tomaateissa ole edes käytetty niin paljoa säilöntäaineitakaan – asia josta tiedostavat kuluttajat ovat kiinnostuneita, torjunta-aineiden ohella -, koska niiden ei tarvitse kestää kuin se kuljetusmatka sieltä pitkän taipaleen takaa, eikä virua hyllyissä viikkokausia viimeisen sadon annettua kaikkensa, kuihtuneiden varsien julistaessa kasvukauden päättyneeksi.
Niin, onhan se sitten selvä päätös valita tämä halvempi ulkomainen vihannes kalliin kotimaisen sijaan, sillä kuka nyt tahtoisi maksaa ylimääräistä siniristilipusta pakkauksen kyljessä? Eikä kyllä tomaatteja voi jättää talvella ostamattakaan; onhan kansalaisella oikeus saada tomaatteja vaikka vuoden jokaisena päivänä – jos rahat vain riittävät, tietty. Mutta raha ei ole tässä mielessä enää niin määräävä tekijä, koska ulkomailta saa aina halvemmalla kuin kotoa, eli käytännössä ulkomaiset talvitomaatit maksavat suunnilleen kotimaisten kesätomaattien verran. Silti, koska raha ei ole millään määrin todellisuuden “mittari”, sen ollessa ihmisten sisäinen arviointiväline ja täten pohjautuen ihmisryhmän sisäisiin suhteisiin ja arvostuksiin, moinen keplottelu koituukin toisella, vaikeammin havaittavalla tavalla kalliiksi. Vaikka se mahdollisuus, että näissä ulkomaisissa tarpeen tyydyttäjissä ei olisi säilöntäaineita (todennäköisyyden riippuessa kuljetusmatkasta), onkin perin positiivinen asia, asialla on synkempi puoli ekologisesta näkökulmasta. Emme toki halua kemikaaleja ruokaammme, mutta pitkien matkojen kuljetus ei kyllä ole sekään toivottavaa. Halpaa, mutta silti kallista.
Jo ajatus siitä, että niitä joudutaan kuljettamaan lähes 900 km (etäisyys Varsovan ja Helsingin välillä, näin esimerkkinä), on tyrmistyttävä, sillä jo pintaraapaisulla mieleen tulee erilaisten säilytysmenetelmien kirjo, kuljetusmatka ja polttoaineen kulutus. Syvemmällä tarkastelulla maahantuotujen artikkeleiden takaa paljastuu rekkojen, laivojen ja junien kuljettajat ja muu henkilöstö, heidän ruoantarjontansa, siedettävän elintason ylläpito ja tämän takana piilevät materiaalit kannattavine rakenteineen; työkalut, tehtaat ja raaka-aineet joita tarvitaan näiden välineiden huoltoon, tarvikeosien tekoon, tehtaiden rakentamiseen, niiden ylläpitoon ja raaka-aineisiin; kaivos-, metsänhakkuu-, yms. välineistö... Ihmismieli tahtoo kääntyä nurin ajatellessa sitä laajuutta, joka sisältyy sen mahdollisuuden rakenteisiin että täällä Pohjolassa saataisiin tomaatteja keskellä synkintä talveakin, eli käytännössä paikallisen kasvukauden ja ympäristöolojen kiertämiseen. Tomaattien syönnin kannalta tuloshan on varsin onnistunut, tottakai: saamme näitä punaisia herkkuja syötäväksemme, ja ne jopa näyttävät tomaateilta, ehkä jopa ovatkin kuin kotimaiset tomaatit muutama kuukausi takaperin – ainakin päältäpäin, nätisti hyllyssä kiiltäen.
Jos maidon tuominen naapurikylästä asti ei ole kannattavaa pitkällä tähtäimellä – ympäristö- ja yhteiskunnalliset kysymykset yms. ovat pitkän tähtäimen asioita – miksi sitten jääräpäisesti kuljetamme osan elannostamme jostain muualta kuin mahdollisimman läheltä? Emmekö piittaa siitä syvästä vaosta, jonka uurramme maahan; siitä arvesta, joka käyntimme myötä jää ainiaaksi kehtoamme rumentamaan? Vaikuttaa siltä että kuluttaja olisi sokea kaikelle sille, joka piilee niin näennäisen vaivattomasti hankittujen tuotteiden takana. Kyllähän hintalapussa seisoo myös alkuperämaa, eikä näin voida sanoa että kuluttajat eivät olisi tietoisia mistä käytännössä ostavat tavaransa. Mutta kuten edelläsanotusta käy ilmi, tämän yksioikoisen tapahtuman taustalle käydä jyskyttää valtava teknologinen koneisto, ja sen muodostamalla pyramidilla on tapana kasvaa yhä ylemmäs, kuten ainakin viime vuosisatojen perusteella voisi päätellä. Ja mitä korkeammalle se kasvaa, sitä enemmän se vaatii pohjapinta-alaa kestääkseen pystyssä. Tämän kehityksen suomat “oikeudet” nähdään sitten pyhinä ja loukkaamattomina, eli elämme illuusiossa jatkuvasta kehityksestä; pelkästään teknologisessa mielessä olemme aallonharjalla, mutta ihminen on mukautunut siihen. Toisinsanoen olemme luoneet ihmistyypin, joka on riippuvainen vempeleistään ja niiden suomien “vapauksien” vuoksi vieraantunut luonnosta, eli yksinkertaisesti vuodenajoista tässä nimenomaisessa tapauksessa. Hänelle pureva pakkanen on muistutus omasta haavoittuvaisuudesta, eikä moista ajatusta moni tahdo omaksua ja syleillä, saati sitten edes hetkisen kuunnella. Kesä kyllä kelpaa.
On toki totta, että kansakunnan kollektiivisten tekemisten seuraukset eivät ole helposti näkyvissä tavalliselle tallaajalle, joka vaeltaa oman elämänsä alhossa siellä ruohonjuuritasolla: “Mitä se vaikuttaa jos ostankin kaukana ulkomailla tuotettua ruokaa”, “Talvi on ikävää aikaa, hedelmäherkkujakaan ei saa.” Ennemminkin siitä nousisi hurja itku ja poru mikäli Yksilöltä kiellettäisiin jokin nykyajan nautinto, esim. ei enää ikuista tomaattikastikkeen tai appelsiinimarmeladin juhlaa täällä Pohjolassa, vaan sitä mitä Maa meille hänen lapsilleen suo. Mehän olemme jo tottuneet tähän vuodenaikojen ja kasvukausien häikäilemättömään kiertoon ja väistämiseen, joten pitkällä tähtäimellä kalliin tomaatin poisnyhtäminen kansalaisen käsistä rinnastetaan automaattisesti väkivaltaiseen oikeuksien riistoon. Onhan meillä sukupolvia, joista toiset ovat saavuttaneet tämän oikeuden ja toiset ovat syntyneet sen kera, ja he ihmettelevät että mikä oikeus kellään on tulla säälimättömästi polkemaan heidän vapauksiaan maanrakoon niinkuin he olisivat vain pelkkiä lihakimpaleita. Vastustuksesta ja idean epäsuosiosta huolimatta se tomaatti tulisi napata pois, sillä yhden ihmisen ilo ei saa olla pitkäjänteisen kokonaisuuden hyvinvoinnin tiellä, olkoonkin vaikka tämän vastuullisen tulevaisuuden varalta toimimisen vaikutukset eivät heti vyöryisikään kaikkien pihapiiriin, tai vaikka näitä “yksiä ihmisiä” olisi miljoonia. Mielipide ei muutu sen paremmaksi vaikka kannattajien määrä olisi miten suuri tahansa; yksinkertainen typeryys ja välinpitämättömyys eivät taianomaisesti häviä joukon äänenvoimakkuuden alle.
-kuurakarahka, 14.2.2007
| 4 | |
| 5 | |
| 6 | |
| 7 | |
| 8 | |
| 9 | |
| 10 |
Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.
Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.