Lisää kirjoituksia aiheesta Politiikka tai muista aiheista.
Tiivistelmä: Tiitisen lista pitää julkistaa. Salailu viittaa siihen, että listalla on isoja nimiä. Mitkä ovat salailun perusteet? Tämäkö on hallinnon avoimuutta? 3 979 lukijaa, joista 518 eli 13% on antanut arvosanan (7½).
Tiitisen lista julkistettava
Tiitisen lista on Yhdysvaltojen Suomelle luovuttama 18 nimen lista entisen Itä-Saksan tiedustelupalvelun Stasin suomalaisista yhteyshenkilöistä. Presidentti Mauno Koivisto salasi listan yhdessä silloisen suojelupoliisin päällikön Seppo Tiitisen kanssa. Listan salaamisen perusteita ei ole julkistettu, mutta jo salaaminen viittaa siihen että listalla on tärkeitä nimiä.
Suojelupoliisi on valtion turvallisuudesta vastaava, sisäasianministeriön alainen yksikkö. Keskeisimmät tehtävät ovat vastavakoilu, terrorismin torjunta ja valtion sisäinen turvallisuus. Suojelupoliisin olisi tehtäväkuvauksensa perusteella itse pitänyt saada selville Tiitisen listan vakoilutapaukset, mutta mitä ilmeisimmin se epäonnistui surkeasti velvoitteissaan. Yhdysvaltojen piti kertoa meille ketkä meitä vakoilivat kun oma SuPomme ei siihen kyennyt. Sen sijaan että SuPo kiittäisi heitä työstä ja pahoittelisi epäonnistumistaan, päätti se olla kertomatta listasta kenellekään. Pitääkö meidän ulkoistaa suojelupoliisi Yhdysvaltain tiedustelupalvelulle jotta saisimme tietoja omien virkamiestemme toimista?
Paljastetaanko nimet vasta sitten kun viimeinekin listalla ollut on kuollut? Jos mukana on yhteiskunnallisia vaikuttajia luottamustoimissa, eikö meidän kuulu saada tietää että he ovat vakoilleet vieraan maan hyväksi? Onko mukana poliitikkoja, joiden äänestäjille ei kerrota että heidän ehdokkansa toimitti Stasille tietoja? Jos taas listalla ei ole tunnettuja ihmisiä niin salaamiselle ei ole mitään perustetta! Vähintäänkin meidän on saatava tietää syy miksi lista on edelleen salainen.
Poliitikot yleensä kannattavat hallinnon läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Käytännössä turvaudutaan kuitenkin aina salailuun. Pitkään taisteltiin maataloustukien salaamisen puolesta kunnes EU vaati niitä julkisiksi. Lapsipornon sensuurilista on niinikään salainen kuten Tiitisen listakin. Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja vaati hallinnolta avoimuutta, mutta samaan hengenvetoon totesi että Tiitisen listaa ei tule julkaista. Kaikki vaativat avoimuutta, mutta päätökset tukevat aina salailua. Tämäkö on sitä kaivattua avoimuutta? Virkamiehet ja poliitikot on palkattu meidän rahoillamme tekemään meille työtä. Meillä on oikeus tietää mitä alaisemme tekevät, varsinkin silloin kun he toimivat vastoin tahtoamme. Nyt tiedämme, että on vakoiltu, mutta emme juuri muuta. Meille ei kerrota edes sitä, miksi meille ei kerrota mitään. Emme tietäisi koko vakoilusta elleivät Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset olisi sitä meille kertoneet. Onko tässä koko tapahtumasarjassa yhtään esiin tullutta asiaa, joka antaisi meille syyn luottaa SuPon osaamiseen tai tiedotuspolitiikkaan?
Lähetin CIA:lle kirjeen (PDF, 80 Kt), jossa pyysin heitä lähettämään listasta kopion itselleni. Vetosin Freedom of Information Actiin, joka vaatii viranomaisia joko luovuttamaan tiedot tai perustelemaan pyynnön eväämisen viittaamalla lakipykälään. Sain vastauksen (PDF, 504 Kt) mutta en listaa. Perusteena kerrottiin, että CIA:n agenttien henkilöllisyyteen tai toimintatapoihin liittyviä asioita saattaisi tulla julki, ja että ulkopolitiikkaan ja maanpuolustukseen liittyviä dokumentteja ei tarvitse luovuttaa.
Sisäministeri Anne Holmlundilla on valtuudet määrätä suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala julkistamaan listat. Lähetin Holmlundille viestin missä vaadin listaa julkiseksi. Vaivaako salailu ja 70-luvun nöyristely politiikkaamme edelleen? Onko Kokoomus yhtä kusessa kuin SDP ja Keskusta?
-Aapo Puskala, 26.4.2007
4 | |
5 | |
6 | |
7 | |
8 | |
9 | |
10 |
Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.
Lisää kirjoituksia aiheesta Politiikka tai muista aiheista.