Vaalirahoitus

Puoluetuki estää voittamasta vaaleissa pelkän vaalibudjetin voimalla ja myös vähävaraiset puolueet saavat mahdollisuuden. Tuki pitää poliitikot itsenäisinä, lahjoittajat kun aina vaativat vastapalveluksia. Ilman tukea pitkäjänteinen politiikka ei liene edes mahdollista. Näin ajatteli Rafael Paasio käynnistäessään puoluetukijärjestelmän 1967. Hän ei jättänyt meille keinoa järjestelmän lopettamiseen.

Järjestelmä, jossa rahan saaja päättää kuinka paljon hän saa muiden rahaa ilman valvontaa voi johtaa vain turpoamiseen. Uusi eduskunta korotti ensi toimenaan puoluetukea 44% kertomatta syytä. Puolueiden rahoituksesta jo 80% – 90% on tukea. Tavallisesti koko puolue- ja vaalituki kuluu vaalikampanjoihin. Muu toiminta pyörii jäsenmaksuilla, kansliamäärärahahoilla, lehdistötuilla ja lahjoituksilla.

Koska vain eduskuntapuolueita tuetaan, niin pienet ja vähävaraiset puolueet eivät pärjää. Uudet ideat eivät pääse esille, ihmisryhmät jäävät ilman edustusta ja ongelmat huomiotta. Kun kilpailun tuomaa painetta parantaa suoritusta ei ole, eduskuntapuolueiden johtajat vapautuvat lehmänkauppoihin ja päätösten laatu huononee.

Puoluetuki siirtää valtaa äänestäjiltä eduskuntapuolueille. Puolueissa tuki siirtää valtaa jäseniltä johdolle. Puoluejohtajan valta kiteytyykin puoluetukeen ja puoluekuriin.

Demokraattisempi järjestelmä

Euroopan neuvoston Greco, Group of States Against Corruption, suosittelee rahoitusjärjestelmää, jossa vaalibudjetit ovat rajatut, ehdokkaiden rahoittajien nimet julkisia ja valtion tuki pieni, mutta sama kaikille. Tällä on seuraavat edut:

• Vaalibudjetit pysyvät kurissa. Päätämme asian, emmekä mainoksen, perusteella
• Uudet ideat lähtevät samalta viivalta vanhojen kanssa
• Kansanedustajat voidaan jäävätä tukijoidensa asioissa

Puoluetukeen voi vaikuttaa vain sen saaja

SKP teki eduskuntavaaleista valituksen oikeusasiamiehelle, jossa esitti mm., että puoluetuki rikkoo puoluelain kymmenettä pykälää.

Salainen maksaja

Tukien lisäksi poliitkot saavat lahjoituksia. Vaikka laki määrää kansanedustajat julkistamaan rahoittajansa, he kätkevät nimet ilmoituksissaan. Esim. Maria Guzenina-Richardson sai 90% rahoituksestaan Euroopan MaGu ry:ltä ja joku tuntematon maksoi lahes kaikki Jyri Häkämiehen kulut palkkana esitelmistä.

Myös puolueet toimittavat tilinpäätöksensä oikeusministeriöön. Ne ovat niin ylimalkaisia, ettei niistä selviä keneltä raha tulee. Esim. SDP:n toimintakertomuksessa puolue juhlii puolta miljoonaa euroa “muita tuottoja”.

Rahoituksen valvoja, oikeusministeriö, hyväksyy molemmat menettelytavat.

Paranna demokratiaamme

Ongelma on järjestelmässä, ei ihmisissä. Tekisimme itse samoin poliitikkojen asemassa. Putosimme kuoppaan, josta emme kiipeä omin avuin pois. Greco heitti köyden johon voimme tarttua.

Greco teki kesäkuussa Suomeen vaali- ja puoluerahoituksen tarkastuksen ja valtio toimitti Grecolle vastauksia. Greco antaa Suomelle suosituksen toimenpiteistä joulukuussa 2007, jonka jälkeen meillä on 18 kuukautta aikaa korjata asiat.

Euroopan neuvoston kriittinen suhtautuminen puoluerahoitukseemme voi saada muutoksen aikaan. Olemme tähän mennessä toteuttaneet kaikki paitsi yhden Grecon suosituksista. Jos mielestäsi puoluetuki on demokratiamme ongelma eikä ratkaisu, pyydä Grecoa ehdottamaan puoluerahoituksemme parantamista. Sen puheenjohtaja on Drago Kos.

-Teemu, 27.9.2007