Yöpöllö, kuvitellaanpa tilanne, jossa murhaaja aikoo tapaa aseella sinut ja 20 lasta. Sinulla on myös ase ja pystyt pelastamaan nämä 20 lasta tappamalla tämän murhaajan. Jos et tapa tätä murhaajaa, vaan annat hänen tappaa sinut, niin näillä 20 lapsella ei ole mitään selviytymismahdollisuuksia. Tappaminen on ainoa keino pysäyttää murhaaja. Tapatko murhaajan.

Mielestäni tässä kirjoituksessa kuvattu asenne ei ole aina se paras.

-mä, 19.9.2008

Yöpöllö, miksi olet siis yhä hengissä? Kuluttamasi energian hinnalla monta ihmistä voitaisiin pelastaa nälkäkuolemalta. Älä kuitenkaan tee itsaria, tämä oli puoliksi tsoukki! =)

Minä en ainakaan pystyisi, itsesuojeluvietti estää.

-Julli, 20.9.2008

Mä; asenne ei todellakaan ole paras mahdollinen, mutta ainoa jonka minä pystyisin kestämään.

Julli; en ihan ymmärtänyt kommenttiasi nälkäkuolemasta, mutta itsemurhaa en minäkään pystyisi tekemään. Itsesuojeluviettini tosin ei sitä estä, vaan aivan jokin muu.

-yöpöllö, 21.9.2008

ja paskat, kuitenkin se kuolemanpelko on loppujen lopuksi se syy ettei itsaria halua tehdä. Jos kyseistä pelkoa ei ole niin elämällä ei omasta mielestäni ole sille tarkoituksenmukaista syytä.

-Tuntematon, 21.9.2008

Tuntematon, väität, että jos minä en pelkää kuolemaa, niin elämälläni ei ole tarkoitusta? Olen eri mieltä. En tunne pelkääväni kuolemaa, itse asiassa ihannoin sitä toisinaan. Tunnen kuitenkin, että elämälläni on erittäin vahva tarkoitus.

-The Unfortunate One, 22.9.2008

Minä olen melkein samaa mieltä mutta enemmänkin siltä kannalta, että kuolemaa pitää kunniottaa, mutta jos ei välitä että kuolisiko vai ei niin silloin elämä olisi turhaa.

-toinen tuntematon, 22.9.2008

Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä

sa urhona kaadut

taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.

Viktor Rydberg – Ateenalaisten laulu

Minun mielestäni minkään asian takia ei kannata kuolla, mutta on monia, joidenka takia kannattaa elää.

-Orange, 22.9.2008

En pystyisi kuolemaan kenen tahansa puolesta. Moni ihminen itse ajaa itsensä hankaluuksiin, vaikka harvoin täydessä ymmärryksessä. Se ei kuitenkaan ole minun vikani.

Tärkeintä ei mielestäni (ihanan kliseisesti) ole se, miten kuolee, vaan miten elää. Asioihin vaikutetaan eniten täällä, joka päivä. On kyllä joitakin asioita, joita pidän minua arvokkaampina, elämää suurempina. Ehkä voisin kuolla niiden takia, mutta tärkeämpää, ja huomattavasti vaikeampaa on elää niitä varten. Eniten arvostan niitä, jotka tähän kykenevät.

Rajaat ajattelusi pelkästään ihmisiin. Miksi? Miksi ihmisen kuolema on pahempi kuin koiran tai kalan kuolema? Kysymys saattaa kuulostaa tyhmältä mutta sitä kannattaa mielestäni pohtia. Ihmisiä on hyvin erilaisia. Mikä tekee esimerkiksi murhaajan hengestä arvokkaamman kuin viattoman linnunpoikasen hengestä?

Hienoa kyllä, että joku ilmoittaa omistavansa noinkin ehdottoman omantunnon (jos teksti on täysin rehellisesti kirjoitettu). Moni pitää sitä lähinnä riesana, joka estää saamasta elämästä ja toisista kaikkea irti.

-riesake, 8.10.2008