10 tuoreinta kommenttia 11:sta. Näytä kaikki kommentit
Kommentit
#13111 Kiitoksia rakentavista palautteista, niitä lukee aina mielellään. EiNo voisitko esimerkein valaista millä tavoin teksti kaipaa hiomista, sillä ei oppi ojaan kaada ja mielelläni otan neuvoja vastaan!
-krobbe, 6.1.2010
#13113 Tämä oli tosi hyvin kirjoitettu teksti ja ansaitsee arvosanaksi kympin.
-Da Dam, 6.1.2010
#13115 krobbe, voisin antaa konkreettisia esimerkkejä mikäli kyse olisi vaikkapa pakinasta tai asiatekstistä. Kirjoituksesi on kuitenkin hyvin henkilökohtainen ja osan sen viehätyksestä veisi kaavamainen puuttuminen kieliasun yksityiskohtiin.
Oppia en osaa antaa, mutta mielipiteen kuitenkin; yleisempänä esimerkkinä voisin mainita välimerkit. Rikkomalla niitä koskevia sääntöjä voi saada aikaan erinomaista, yksilöllistä tekstiä, mutta usein poikkeukset vaikuttavat virheiltä ja tekevät tekstistä töksähtelevää.
Ulkopuolisena tyyliseikkoihin puuttuminen on hankalaa. Tuskin kukaan puuttuu runon kielioppiin, vaikka jokaisen kirjaimen perässä olisi jokin välimerkki. Samalla tavalla tässäkin tekstissä muotoseikat ovat sivuosassa, sisältö on tärkeämpää. Huoliteltu teksti kuitenkin parantaisi lukukokemusta.
-EiNo, 6.1.2010
#13117 Liikuttava teksti ja hyvin tehty! Saat kympin arvosanaksi ja papukaijan merkin.
-Agakonna, 7.1.2010
#13165 Tarina oli mukaansa tempaava, ja loistavan lämminhenkinen. En kuitenkaan ymmärrä valitustasi köyhyydestä ja tarinan kirjoittamista lapsen silmin. Ne eivät tunnut sopivan yhteen. Jos lapsi saa harrastusvälineitä lahjaksi, ajatteleeko hän että ne ovat armopaloja, luontevampi ajatus olisi kiitollisuus.
-Brix, 13.1.2010
#13167 Brix, kiitos palautteestasi. Valitettavasti tuohon aikaan “kunnan elättien” ivailujen ja osoittelujen aiheuttama mielipaha voittivat kirkaasti kiitollisuuden tunteen, jonka ehkä sinä ja moni muukin olisi kyennyt kokemaan noista “armopaloista”. Tuossa iässä lapsi on haavoittuneimillaan ja pystyy kyllä jäsentelemään tuntemuksensa hyvinkin tarkkaan.
Luontevampi ajatus kiitollisuus? Ehkä sitä tunsi aluksi, mutta kyllä ne päällismmäiset tuntemukset olivat jo muutaman irvailuja täynnä olleen koulupäivän jälkeen ainakin minun kohdallani häpeä, mielipaha ja jopa kiukku!
En tiedä Brix oletko hiihdellyt ikinä kunnan monot jalassa, jos et, niin kovin on helppo tietysti moralisoida pienen ihmisen tuntemuksia, tilanteista joista ei ole minkäänlaista omaa kokemusmaailmaa.
-krobbe, 13.1.2010
#13170 “Mukava” teksti lukea, koska se on omakohtainen ja aidonoloinen. Mukava lainausmerkeissä siksi, että kyllähän tuollaisesta tulee toisen puolesta paha mieli. Olen ainoa lapsi, mutta silti olen ollut itsekin aina niitä luokan köyhimpiä kakaroita. Voin vain kuvitella, miten vaikea tilanne on ollut 9-lapsisessa perheessä.
En kyllä tajua, miksi ihmiset hankkivat enemmän lapsia kuin mihin olisi varaa. Nykyaikanakin on enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsiperheiden vanhemmat valittavat rahojen niukkuudesta ja tukien vähyydestä. Silti lapsia on kolme tai neljä. En ymmärrä tätä toimintamallia. Mielestäni ennen lastentekoa pitäisi aina miettiä, onko niihin varaa – edes yhteiskunnan tukemana. Ymmärrän kyllä, että lapset ovat erilaisia “hankintoja”, kuin vaikkapa hieno auto, ja että valtion budjetin jakautuminen harvoin täysin miellyttää ketään – mutta nämä asiat eivät muuta todellisuutta suuntaan tai toiseen. Lähipiirini tuoreille vanhemmille tuntuu olevan hirmuinen yllätys, miten paljon lapseen menee rahaa. Silti yritetään jo seuraavaa penskaa, vaikka ensimmäiselläkään ei ole kunnollisia talvivaatteita. Vai kuvitteleeko osa ihmisistä edelleen, että köyhyydessä kasvaminen tekee ihmisestä jollain tavalla paremman?
-Maria!, 13.1.2010
#13171 Kiitos Maria palautteestasi! Vaikea tosiaan ymmärtää miksi, meille sikisi niin monta leivän syöjää. En tiedä oliko seksuaalivalistus noihin aikoihin niin heikoissa kantimissa, vai touhuttiinko punaisessa mökissä pimeässä silmät kiinni kiiman kourissa ajattelematta seurauksia. Noihin aikoihin suurperheita oli todella paljon, joten kaippa se oli maan tapa!
-Tuntematon, 13.1.2010
#13278 No, onneksi ajat ovat muuttuneet... tai sitten eivät. Meillä oli ala-asteella tuossa 90-luvun puolivälissä luokalla eräs kaveri, jota kiusattiin siksi, että oli kuulopuheiden mukaan normaalia varakkaammasta perheestä. Jokseenkin hullunkuriseksi tilanteen teki se, että samat pari tyyppiä, jotka muistuttelivat tämän syntyneen 'kultalusikka suussa', haukkuivat myös erästä uuslestadiolaisperheen (suurperhe siis tämäkin) lasta köyhäksi. Piti siis vissiin mahtua siihen normaalien, keskiluokan pentujen kastiin, muuten oli liian erilainen...
Mitä tästä opimme: lapset on ääliöitä:)
-on ne, 1.2.2010
#13683 Krobbe,
terkkuja Outomaan moderaattorilta.
Tiedän tarkkaan, mistä kirjoitat! Sillä erolla, että meidän isän uuden talon rakentaminen jäi haaveeksi, vaikka piirustuksetkin olivat jo valmiit.
-A., 27.6.2010
Oma kommentti
